Pakkaslaulun nimen takana...
...olen minä, Sini Linkova.
Olen vuosimallia -79 ja asun Ilmajoella, Seinäjoen kupeessa.
Tällä
hetkellä
laumamme kokoonpanoon
kuuluvat itseni lisäksi mieheni Samu ja pienet poikamme Otso ja Aarni, ja
nelijalkaisten osastoa edustavat lapinporokoiranartut Naava, Nukka ja Utu.
Menneen ajan muistelua
Olin 10-vuotias kun
vihdoin sain ensimmäisen ja niin hartaasti
odotetun oman koiran.
Se oli
pitkäkarvainen
kääpiömäyräkoira Domi. Koira, jonka kanssa jaoin koko
nuoruuteni.
Koira, joka opetti minulle niin kovin paljon nelijalkaisten ystäviemme
sielunelämästä.
Sen kanssa ei aina ollut helppoa, mutta aina se silti antoi
paljon enemmän kuin otti. Minun Pieni Suuri Ystäväni.
Haaveilin toisesta
koirasta pitkään, ja haave muuttui akuutiksi pentukuumeeksi muutettuani
vanhempieni luota
omilleni.
Matkaan tuli kuitenkin erinäisiä mutkia, ja pentuprojekti jäi näin
ollen pariksi vuodeksi
hyllylle. Lopulta kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, ja
kesän kynnyksellä 2002 meille tassutteli
lapinporokoirapoika
Joiku.
Lapinporokoiraan rotuna päädyin etsiessäni keskikokoista, ns "koiran
näköistä", suhteellisen tervettä rotua, jonka kanssa olisi laajat
harrastusmahdollisuudet.
Ei mennyt kauan kun rotu jo vei mukanaan, ja kesällä 2004
laumamme sai vahvistusta lapinporokoirapoika Karhusta.
Viimeistään tässä vaiheessa kohtalo oli sinetöity ;)
Tulevaisuuden tuulia
Lapinporokoira tuntuu
juuri siltä omalta rodultani. Mitä tiukemmin
rodun pauloihin vuosien varrella jouduin, sitä
luonnollisemmalta
alkoi pikkuhiljaa tuntua myös ajatus jalostustyöstä tämän
arvokkaan kotimaisen
rotumme parissa.
Olen suorittanut kasvattajakurssin ja allekirjoittanut
kasvattajasitoumuksen, ja keväällä 2007 minulle
myönnettiin kennelnimi Pakkaslaulun. Olen Suomen Kennelliiton ja Lappalaiskoirat ry:n jäsen.
Pakkaslaulun ensimmäinen pentue syntyi kesällä 2011, jonka jälkeen pikkutassujen tepsutusta on saatu ihastella lähes vuosittain.
Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
Ajatuksia ja kasvatusperiaatteita
Koira on minulle aina
ennenkaikkea
ystävä ja perheenjäsen, ja vasta sitten
harrastus- /
näyttelykoira. Saman periaatteen mukaan tulen suunnittelemaan myös
kasvattamani pentueet.
Yksittäisistä jalostuksellisista seikoista itselleni ehdottomasti
tärkeimmät
ovat koiran fyysinen ja
psyykkinen terveys. Kaunista on toki kiva katsella, mutta ulkoinen
kauneus on kuitenkin
toissijaista koiran terveyteen ja luonteeseen
verrattuna.
Pyrkimyksenäni on kasvattaa
terveitä, niin arkeen kuin harrastuksiinkin soveltuvia, rotumääritelmän
mukaisia lapinporokoiria. Koiria,
joista on iloa omistajilleen.